Hysteeriset itumimmit hurmoksen ytimessä

Idunpopsija, puunhalailija, muotipelle, tietämätön, höpsö, homofani...

Muun muassa näitä on moni anonyyminä esiintynyt ihminen viime viikkoina väittänyt minun olevan. Miksi?
Koska olen 22-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta ja äänestän Pekka Haavistoa.

Kuluneen kuukauden aikana olen saanut lukea useaan eri otteeseen loputtomista lähteistä, kuinka Pekka Haaviston kannattajat ovat suurimmaksi osaksi muoti-ilmiötä seuraavia, politiikkaan perehtymättömiä nuoria naisia. Asiallisiin kommentteihini ovat tulleet useimmiten keski-ikäiset miehet vastaamaan kehnolla suomen kielellä huonosti perustelluin argumentein ja väheksyvin ilmauksin.
Minä olen kuitenkin se tietämätön typerys, koska äänestän Pekka Haavistoa.

Ensin valitetaan vuositolkulla, että nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta. Kun nuoret sitten kiinnostuvat politiikasta, valitetaan tietysti siitäkin. Emme kuulemma osaa muodostaa omaa mielipidettämme, seuraamme sokean lailla ”Haavisto-ilmiötä” ja äänestämme ehdokasta numero 2, koska homous on in ja siten olet cool.

Harva on tuonut esille vaihtoehdon, että me nuoret olemme kiinnostuneet politiikasta, koska olemme löytäneet itsellemme sopivan ehdokkaan ja haluamme tuoda kantamme esiin, pyrimme vaikuttamaan.
Ei, ei, ei, se ei käy! Mehän olemme haaveilijoita joukkohypnoosissa, taivaanrannanmaalari Pekka Haavisto on löpinöillään saanut meidät tähän transsiin, jonka vaikutuksen alaisina huojumme kaikki aaltoliikkeessä silmät lasittuneina, hurmoksellisesti Haaviston nimeä hokien.

Erityisesti minua on viime päivinä närkästyttänyt Suomen Kuvalehden verkossa julkaisema Reeta Niemosen kirjoitus (http://suomenkuvalehti.fi/blogit/megafoni/somen-presidentti-pekka-haavisto), jota me tietämättömät, hurmioituneet nuoret naiset, ja toki miehetkin, olemme jo yhteisvoimin ruotineet useaan otteeseen viime aikoina kovasti parjatussa sosiaalisessa mediassa. Tämä ”Somen presidentti Pekka Haavisto” -otsikolla internetissä esiintyvä teksti olikin se viimeinen niitti, joka minut sai tätä kirjoittamaan. Kiitos Niemoselle siitä.

Tekstinsä alkukappaleissa Niemonen kirjoittaa näin:

”Ainakin media ja äänestäjät ovat Haaviston suhteen jo kauan aikaa sitten jämähtäneet uutuudenviehätystasolle, viettämään kuherruskuukauttaan ja huutelemaan ohikulkijoita liittymään svengiin Pekka-jengiin. Mutta jos joku kieltäytyy kutsusta, alkavat he huudella vähän toiseen sävyyn. Haavistolaisten täydellinen suvaitsevaisuus ei sitten kuitenkaan ole niin täydellistä, että se yltäisi Niinistön kannattajiin saakka.”

Uskon puhuvani monen Haaviston kannattajan puolesta, kun sanon, että minulla ei ole mitään tarvetta väheksyä Niinistön kannattajia, enkä pidä itse Niinistöä tai hänen taustajoukkojaan suvaitsemattomina heidän ehdokasvalintansa vuoksi. Ihmiset tuntuvat jostain syystä kuvittelevan, että kun mainostamme Haavistoa suvaitsevana tasa-arvon kannattajana, tarkoitamme tällä sitä, että Sauli Niinistö on vähemmistöryhmiä vihaava, joukosta erottuvia ihmisiä päähän potkiva sovinistirasistikusipää - samoin kuin tietenkin kaikki häntä äänestävät.

Tämä harhaluulo on kuitenkin lähtöisin heistä itsestään, vaikka sitä kovasti yritetäänkin markkinoida meidän itserakkaiden viherpiippojen iskulauseena. Kun Niinistön kannattajat kehuvat ehdokastaan talousnerona ja kokeneena poliitikkona, en minäkään silloin riennä kirjoittamaan blogiini, että Sauli Niinistön fanit väittävät Pekka Haavistoa kokemattomaksi pölvästiksi, joka ei osaisi edes täyttää omaa veroilmoitustaan.

”Koska totta ihmeessä Haaviston tasa-arvoisuuden ylistäminen väistämättä sisältää ajatuksen siitä, että vastapuolelta sitä puuttuu. ”

Tämän Niemonen totesi aivan itse, ei Haavisto eivätkä hänen kannattajansa. Haavisto korostaa tasa-arvon merkitystä kampanjassaan, koska se on hänelle itselleen tärkeä aihe. Niinistön ajatuksia tasa-arvosta mitenkään väheksymättä. 

Ei kai Niinistönkään viimeaikainen lasten ja nuorten syrjäytymisen huomiointi tarkoita sitä, että Pekka Haavistoa ei se kiinnostaisi. Niinistö on vain ilmoittanut sen itseään lähellä olevaksi asiaksi. Hyvä niin.

Seuraavaksi Niemonen ottikin esille netissä erityisesti viimeisen kuukauden ajan liikkuneet ehdokkaita halveksuvat ja heidän kustannuksellaan naureskelevat pilakuvat.

”Suomessa edes suvaitsevaisimman ja rauhaarakentavimman ehdokkaan kannattajat eivät mielestään osoita huonoa makua levitellessään vastaehdokkaasta netissä Yhdessä köyhiä turpaan -pilakuvia.”

Haluaisinkin kysyä suoraan Niemoselta, miksi hän kuvittelee, ettei ko. pilakuva osoita mielestämme huonoa makua? Olen itse törmännyt kuvaan kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla useiden muiden joukossa ilmoittanut levittäjälle mielipiteeni sen asiattomuudesta. Niemonen ilmeisesti on kuvan nähtyään päätellyt, että se on Haaviston kannattajien yhdessä suunnittelema ja meistä jokaisen mielipidettä edustava. Elämmehän yhteisessä kuplassa ja allekirjoitamme jokaisen sanan, jonka joku lauman jäsenistä suustaan päästää.

Minä itse en kuvittele, että netissä päivittäin näkemäni Haavisto -aiheiset pilakuvat olisivat Sauli Niinistön äänestäjien yleinen mielipide, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että Niinistön äänestäjät ovat itsenäisesti ajattelevia ihmisiä. Tietääkseni.

Jo keskusteluissa tutuksi käyneen Haaviston homouden halusi sitten Niemonenkin ottaa käsittelyynsä:

”Moni muukin asia on kääntynyt näissä vaaleissa ylösalaisin; ette varmasti olisi vielä vähän aikaa sitten uskoneet, että kenellekään olisi politiikassa kovin paljon hyötyä siitä, että on homo. Mutta kyllä siitä nyt on - ja homoushan tietysti tekee Haavistosta automaattisesti suvaitsevaisemman kuin Niinistö.”

Tämän voisi myös kirjoittaa toisin päin. Itse en käsitä sitä, että kenellekään on politiikassa haittaa siitä, että on homo – asian pitäisi olla aivan yhdentekevä. Ihmiset ovat kertoneet minulle, etteivät voi katsoa Pekka Haavistoa kuvittelematta häntä ja puolisoaan harrastamassa seksiä. Tämä hämmentää minua. Minä en ainakaan kuvittele heitä harrastamassa seksiä sen enempää kuin kuvittelen Sauli Niinistön, Paavo Lipposen tai Timo Soinin sitä tekemässä – enkä haluaisikaan.

En myöskään ole keskustellessani törmännyt vielä yhteenkään ihmiseen, joka äänestäisi Pekka Haavistoa vain siksi, että hän on homo. Sen sijaan olen kohdannut useita, jotka eivät äänestä Haavistoa vain siksi, että hän on homo. Haavistoa muutoin kehuvat, mutta homouden takia Niinistöä äänestävät ihmiset ovat olleet näkyvillä erityisesti IS:n ja MTV3:n nettiuutisten kommenttialueilla. Näitä jokusen kerran luettuani olen päätynyt siihen, että Haavistolle on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä seksuaalisesta suuntautumisestaan. Asiasta, jolla ei edelleenkään pitäisi olla mitään merkitystä.

Jälleen väite ”homoushan tietysti tekee Haavistosta automaattisesti suvaitsevaisemman kuin Niinistö” on lähtöisin Niinistön omien kannattajien suusta. Jos minä sanon samassa lauseessa Haaviston olevan homo ja suvaitsevainen, siitä onkin joku älypää jo kohta vääntänyt nerokkaan johtopäätöksen, että Niinistö on heteroutensa vuoksi vähemmän suvaitsevainen.

Niemosen edellistä lausetta seurasivat nämä sanat:

”Eikä Niinistö voi mitään. Vaikka hän mitä tekisi, ministerin ja puhemiehen ja muun johtohahmon hommia, ja pyrkisi presidentiksi, niin homo hän ei ole, ja sille ei mahda mitään.”

Sanoisin tähän, ettei Haavistokaan voi mitään. Vaikka hän mitä tekisi, ministerin ja neuvottelijan ja muita ulkopolitiikan hommia, ja pyrkisi presidentiksi, niin hetero hän ei ole, ja sille ei mahda mitään. Paitsi tietenkin niiden mielestä, jotka pitävät homoutta sairautena, josta ihminen voidaan parantaa. Sitä taas en lähde edes kommentoimaan.

”Kaikki haluavat olla ”yhtenä rintamana” osa jotain sellaista kuin ”kansannousu” tai ”vallankumous”, mikä kuulostaa tosi isolta ja upealta ja mistä voi sitten kertoa lapsenlapsille. Ei sillä itse asiassa ole niin paljon väliä, mitä siinä oikeastaan ollaan kumoamassa ja mitä sitten nostamassa valtaan, kunhan se on jotain uutta ja erilaista. ”

Näin päätteli Reeta Niemonen aivan itse.

Kuten jo aikaisemmin totesin, Niemosella ei ole tainnut käydä mielessä, että Haaviston äänestäjillä saattaisi sittenkin olla aivotoimintaa, ja Haaviston suosio kenties johtua siitä, että hän on teoillaan vakuuttanut kannattajansa pätevyydestään toimia presidenttinä. Kun suuri joukko ihmisiä kannattaa samaa ehdokasta, sitä voi kai sitten kutsua ”kansannousuksi.” Se ei automaattisesti tarkoita sitä, että ehdokkaan kannattajat eivät olisi tämän ansioihin perehtyneitä.

”Jotain kannattajan uskollisuudesta kertoo se, jos hän etsiytyy poliitikon leireihin mielessään jotain sellaista kuin ’Robinin Frontside Ollie alkaa olla jo aika out, niin että mitähän sitä tällä viikolla hehkuttaisi?’

Tämä lause kertoo enemmän Niemosen omasta ajatusmaailmasta kuin kenenkään muun. Ikänsä puolesta äänioikeutetut ihmiset eivät keskimäärin kuulu ko. artistin ihailijaryhmään, eivätkä yleensäkään ottaen tapaa muuttaa mieltään sen perusteella, mikä kullakin hetkellä on in tai out. Yläasteella ja lukiossa asiat saattavat olla toisin, Niemosella on ehkä tästä ajankohtaista kokemusta.

”Mutta on ehdokkaissa myös sellainen ero, että toista on tässä nyt jo (ainakin minun näkökulmastani) kokonainen elinikä seurailtu ja hän on aina ollut luotettava ja tasaisen varma suorittaja. Kun taas toinen, no hän on aika kiva. Niin ja monille uusi, ja sen takia aika jännä.”

Niemonen onkin ilmeisesti ollut varsin valikoiva politiikan tutkija koko elinikänsä. Molemmat ehdokkaista valittiin eduskuntaan vuonna 1987 ja ovat siitä lähtien olleet luotettavia ja tasaisen varmoja, kunnioitettavasti kummatkin osa-alueillaan - Niinistö lähinnä talouden parissa ja ministerintehtävissään, Haavisto ympäristö- ja ulkopolitiikassa. Uskoisin, että molemmat ehdokkaista ovat yksityiselämässään oikein "kivoja." Tuskin kukaan kuitenkaan sen perusteella tekee äänestyspäätöstään. Paitsi tietenkin Haaviston kannattajat.

Ennen viimeistä lausettaan, jossa Niemonen aprikoi presidentinvaalien muuttuneen kansanäänestykseksi homoavioliitosta, hän vielä ytimekkäästi totesi:

”Niin että mitäs jos nyt lopetettaisiin se lietsominen ja keskityttäisiin olennaiseen. Jokainen tietenkin saa lopulta ihan itse päättää, äänestääkö sen mukaan, mikä on järkevää, vai sen mukaan, mikä on omaatuntoa kohottavaa, kivaa, yhteishenkevää tai muodikasta.”

Niinpä minäkin voisin todeta yhtä ytimekkäästi tähän kirjoitukseni loppuun, että äänestän nimenomaan sen mukaan, mikä omasta mielestäni on järkevää. En jostain syystä koe sitä negatiivisena seurauksena, että järkevä valintani on osoittautunut myös, Niemosta lainatakseni, ”yhteishenkeväksi”, mutta ehkä minun pitäisi. Jos Haaviston kannattajat eivät keskustelisi hyvässä hengessä keskenään, saattaisi Niemonenkin herätä siihen, että myös me osaamme ajatella itsenäisesti ja muodostaa omat mielipiteemme.

Politiikkaa melko aktiivisesti seuranneena Niemonen olisi tietenkin voinut perustella oman järkevän valintansa, mutta sen sijaan hän takertui tekstissään presidentin tehtävien kannalta epäolennaisiin seikkoihin ja keskittyi Haaviston kannattajien ivaamiseen.

Minun tiivistetyt perusteluni valinnalleni äänestää Haavistoa löytyvät osoitteesta siksipekka.fi, samoin kuin lukuisten muiden tähän muoti-ilmiöön hurahtaneiden henkilöiden. Paavo Lipponen ja Elisabeth Rehn kyllästyivät ilmeisesti myös Frontside Ollieen, mutta löysivät itselleen sentään uuden fanituskohteen.

Onnekseen Niemonen käyttää sujuvaa kieltä sekä hauskoja sananvalintoja ja ilmauksia kirjoituksessaan, pitäen siten yllä lukijan kiinnostuksen loppuun asti. Valitettavasti kuitenkin tekstin sisältö itsessään on yleistävä, lapsellinen ja vailla asiapohjaa.

No, hänellä on sananvapaus – niin kuin onneksi myös minulla.